Sinitaivas

Tänään se nähtiin. Se, mitä morzinelaiset eivät ole sitten huhtikuun nähneet - sininen taivas. Ja kirsikkana kakun alla, Mt Blanc.

Sunnuntainen kävelyretki alkoi suunnitelmiemme mukaisesti aamuvarhain Pernet'n perheen kera. Leppoisuus oli kuitenkin kaukana, kun matkamme johtotähti äiti Beatrice (huhtikuussa Avoriaz'n Trophée des Hauts Forts -karvanousukisan oman sarjansa voittaja) määräsi tahdin. Alun jyrkän ja hyvin liukkaan metsäosuuden jälkeen alkoi taivaskin kirkastua ja kohteemme La Pointe de Ressachaux (2173m) tuntui houkuttelevalta senkin vuoksi, että siellä saattaisi nähdä vilauksen paitsi taivasta myös kauan kaivatusta auringosta.

Saavutimme lumen noin puolentoistatunnin kiipeämisen jälkeen ja muutoin nurmikkoinen rinne alkoi muuttua niin jyrkäksi, että loppumatkan jouduimme etenemään lähes kokonaan nelinkontin kiiveten.

Kuten videossa toteamme, nousuvauhti eiliseen verrattuna tuplaantui, vaikka reitti oli huomattavasti haastavampi. Huipulta alastullessa pysähdyimme hetkeksi ylängölle, jossa sijaitsee useita entisaikaisia karjatilallisten kesäkoteja. Yhdessä tuvista Beatricen perhe tarjosi meille huikopalaksi kuivamakkaraa sekä päärynäpontikkaa alaskapuamisen vauhdittamiseksi.

Ihailtavaa on paikallisten tapa viettää sunnuntaiaamupäivää vuorella. Korkeuksissa viilettävät kaikki kävelemään oppineista isovanhempiin koiraystävät seuranaan. Meilläkin oli mukana 14-vuotias metsästyskoiravanhus Mascotte.

Hikinen aamupäivän urakka palkittiin maittavalla lounaalla, jota nautimme koko porukalla kylässä perhe Pernet'n kotona. Beatrice tarjoutui meille tulevien päivien treenariksi, mikäli ehdimme vielä kiipeillä näillä lähimäillä ennen varsinaista koitostamme. Shamppanjalaseja kilistellessämme kännykkä soi: Marco-oppaamme ilmoitti, että huomenna maanantaina suuntana on Chamonix ja La Mer de Glace eli Mt Blancin jäätikkö... juuri kun ehdimme pakaroita, reisiä, polvia, penikoita, nilkkoja, jalkapohjia, kantapäitä, selkää ja hartioita kuunnellen haaveilla mahdollisesta lepopäivästä!

Viuuuuuuuuu, melkein unohtui kertoa, että kuulimme tänään jo murmelin vihellyksen ja näimme useita pesäkoloreikiä. Näkemisen toivo antaa meille voimia uusiin nousuihin.

T&M