Lappeenrantalainen lähtee valloittamaan Mont Blancia thainyrkkeilymestarin kanssa.
Kipuaminen Euroopan katolle on pyörinyt lappeenrantalaisen Tytti Lankisen ajatuksissa kauan. Unelman toteutuminen on nyt lähellä.
Lento Geneven kautta kohti majesteettista Mont Blancia lähtee perjantaina. Paluu kotiin tapahtuu torstai-iltana juhannuksen alla.
Mitä siinä välissä tapahtuukin, se piirtyy muistiin loppuelämän ajaksi.
- Ei tässä oikein edes tiedä mihin loppujen lopuksi on lähtemässä. Ehkä hyvä niin, Lankinen nauraa.
Suomesta Sveitsiin lähtevän retkikunnan muodostaa Lankisen lisäksi thainyrkkeilyn moninkertainen arvokisamitalisti Mappela Lehtonen.
- Kyselin kaverit läpi, kun etsin reissulle seuraa. Monelle matka ei sopinut, mutta Mappela oli heti että hei, mieletön juttu, lähdetään vaan, Lankinen kertoo.
- Mappelalla oli suunnitelmissa kesäksi reissu Thaimaahan, mutta nyt laukkuun pakataankin skimbavehkeet.
Kummallakaan ei ole mitään kiipeilytaustaa, mutta se ei haittaa. 4 810 metriin kohoavan "Valkoisen leidin" huipun voi saavuttaa vaeltaen. Opas kouluttaa kiipeilyn perusteet ennen urakan alkua.
- Kärsin korkeanpaikan kammosta, vihaan kylmyyttä enkä puhu sanaakaan ranskaa, joten kiipeäminen yli 4 000 metriin ranskalaisen oppaan seurassa tuntui hyvin luonnolliselta kesälomasuunnitelmalta, Lehtonen kirjoittaa kaksikon matkablogissa.
Alppien matalammat huiput ovat Lankiselle tuttuja. Yhteiselo lumisten kalliojyrkänteiden kanssa alkoi laskureissulta vuonna 1989, jonka jälkeen nykyinen ekonomi on ehtinyt muun muassa asua vuosia Alppien kyljessä Kaakkois-Ranskassa.
- En saa ikinä kyllikseni vuoriston jylhistä maisemista, Lankinen sanoo.
Viime talven jälkeen Lankinen palasi Lappeennan teknilliselle yliopistolle EU-projektikoordinaattorin työhön. Talvi vierähti hiihto-oppaana Sveitsin Morzinessa.
- Työn vastapaino on talvella Alpit ja kesällä mökkeily.
Lopullinen kimmoke Mt. Blancin valloitukseen tuli juuri Morzinesta, jossa Lankinen kävi kerran viikossa laskemassa paikallisen vuoristo-oppaan vetämillä reissuilla merkittyjen rinteiden ulkopuolella.
- Marco kertoi käyneensä Blancilla paljonkin. Edellisestä käynnistä oli jo aikaa, joten hän lupautui mielellään meidän oppaaksi, Lankinen kertoo.
Kuntopohja on urheilullisilla naisilla kunnossa, joskin Lankinen sai pari viikkoa sitten "juoksijan polven."
- Ortopedi ohjeisti jättämään juoksun hetkeksi, Lankinen kertoo.
Pieni polvikipu ei urheilijaa huoleta, saati pysäytä.
- Siitä lähdetään, että huipulle päästään.
- Ei me kuitenkaan juosta sinne huipulle. Toivottavasti.
Vuoristotauti voi yllättää hyväkuntoisenkin ihmisen. Korkeaan ilmanalaan tottuminen on yksilöllistä. Lankinen on oleillut paljon muutamassa tuhannessa metrissä. Korkein visiitti tähän mennessä on Aguille du Midi, vajaa 4 000-metrinen torahammas Mt. Blancin naapurissa.
- Selvisin täysin ilman oireita. Aspiriinia ja sen sellaista pakataan silti mukaan kaiken varalta, Lankinen sanoo.
- Tarkoituksena on totutella korkeuteen kiipeämällä jollekin matalammalle huipulle ennen Blancille lähtöä.
Vuorelle suuntaavien tärkeimpiä uutisia ovat säätiedotukset. Ihanteellisella säällä Mt. Blancille nousu onnistuu vaikeuksitta. Kurja sää voi estää nousun huipulle kokonaan.
- Nyt siellä on ollut valtavia vesisateita, joiden on ennustettu jatkuvan ainakin keskiviikkoon asti. Toivottavasti pahimmat sateet loppuisivat, kun pääsemme paikalle, Lankinen sanoo.
Vaikka vuoren valtiattaren titteli jäisikin saamatta, reissu on Lankisen mukaan joka tapauksessa unohtumaton elämys.
- Pääsemme vaeltamaan upeissa maisemissa. Kenties nähdään murmeleitakin.
(Anssi Silvennoinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti