Viimepäivien ja tuleva meteo

Seitsemän yötä lähtöön

Tutkailin tuossa Chamonix'n säätiedotuksia sekä sikäläisiä nettilehtiä. Mennyt talvihan oli erinomainen sekä lumitilanteeltaan että pituudeltaan, ja hiihtämään pääsi aina huhti-toukokuulle asti. Kuluva kuukausi on ollut todella sateinen, joet tulvivat ja tunneleita (Mt Blanc, Fréjus) on jouduttu hetkittäin sulkemaan. Lumi-vesisateen raja keikkuu 2800-2900 metrissä, eikä sateille näy loppua niin pitkälle kuin ennusteet yltävät eli ensi viikon puoliväliin. Hmmm, hyvä vai huono?! Lumella on kenties helpompi liikkua, sikäli mikäli ei tarvitse tarpoa umpihangessa. Mutta jos toivoa saa, niin reissupäivinä sopisi auringon paistaa pilvettömältä taivaalta ilman tuulta.

Niin että on ilmoja pidellyt...

Every journey begins with a single hop

Kahdeksan päivää kiitoradalle.

Harvoin on tullut pakattua kesälomalle teknistä alusasua, skimbalaseja saati jääpiikkejä. Nyt on sekin koettu. Vaatepino sohvalla kallistuu Pisan tornin lailla, eikä pieneen järkeeni vielä mahdu kuinka nuo kaikki tavarat saa mahtumaan 70-litraiseen rinkkaani - eikä pinossa ole vielä yhtään siviilivaatetta mukana! Voihan toki olla, että palattuamme loppulomaksi Morzinen kylään, ei noita kiipeilyvaatteita edes halua riisua, jotta kiipeilyn tunnelma säilyisi iholla mahdollisimman pitkään. I doubt...

Ennakko-odotukset...hmm. Kauhunpuolelta on aina helppo lähteä, niin voi toivoa reissun onnistuvan ainakin odotuksia paremmin. Kuten esittelyssäni mainitsin, korkeat paikat eivät ole niitä, jossa viihdyn vapaa-ajalla. Mummulan leikkimökin katto on korkein paikka, jossa olen ilman pelkotilaa oleskellut. Alppien snoukkareissutkin ovat toki menneet ilman pelastushelikoptereita, mutta eräänkin kerran olen korkeuksissa joutunut nappaamaan laudan kainaloon ja peittamään näkyvyyteni laaksoihin hevosläpillä ja itku silmässä etsimään lähimmän tasangon.

Näitä hetkiä Tyttikin on Morzinen rinteillä kerran ollut todistamassa, joten ei tuu yllätyksenä se kuka kantaa ja ketä kun jalat pettää :)

Mutta viikon päästä pitäisi olla rinkassa nimilappu ja sivutaskussa +50 kertoimella olevaa aurinkorasvaa.. Mitä sitä suotta jännittämään, alashan sieltä vuorelta aina pääsee!

Nim. mulla on housuissa Recco.

Näihin tunnelmiin :)
Mappela

Marco

Jottei kukaan epäilisi, että ollaan menossa keikkumaan kielekkeille korkeuksiin ihan keskenämme, niin lienee paikallaan esitellä retkueen kolmas lenkki. Lenkki, johon takerrumme henkisesti ja fyysisesti viimeistään siinä vaiheessa, kun hoksaamme mihin oikein ollaan sotkeuduttu. Kunhan ei sotkeuduta köyteen, jolla sidomme itsemme tähän lenkkiin ja jossa lupaamme turvallisesti roikkua ja roikottaa toisiamme. Eli voilà, kenties kaiken alku ja juuri : morzinelainen vuoristo-oppaamme Marco (kuvassa).

Olipa kerran Alpit, Ranska, Morzine ja paljon lunta...

Kaikki sai tietääksemme alkunsa siitä, että olemme sattuneet sattumalta tai tarkoitushakuisesti oikeisiin paikkoihin, oikeaan aikaan ja varteenotettavien samanhenkisten ihmisten joukkoon. Jottei esipuhe valu yli äyräiden -miulla on tapana aloittaa kaikki tarinat niin laajasti ja ajallisesti kaukaa, etten lopulta muista mitä halusinkaan sanoa- niin syyt siihen, miksi Mappela ja Tytti ovat nyt lähdössä "elämiensä matkalle" voi tiivistää muutamaan ilmaisuun :
* SunSki 2007 Morzine
* How about Michael Jackson?
* Parainvaolympialaiset kesäkuu 2007 Lappeenranta
* Offariretket vuoristo-oppaan kanssa 2008
* Helados, helados

Noiden yllämainittujen asioiden seuraus on siis se, että ensi viikon perjantaina 6.6. hypätään Geneven koneeseen, ja siitä edespäin reilu viikko on yhtä nousua!

Tässä avaus, jota täydennämme jahka ehdimme. Kiirettähän meillä molemmilla piisaa, ja tällä vauhdilla ollaan hilpastu huipulle hetkessä, jolloin loppu loma voidaan käyttää vaikka hämähäkinmetsästykseen.