3842m - 3000m -3842m

Herätys oli aamulla jo klo 5h45. Taivas oli lähes pilvistä selkeä ja aurinko oli nousemassa vuorten takaa. Pikaisen aamupalan ja välineiden tarkastuksen pirteyttäminä suuntasimme pariisilaispoikien kyytiin ja hurautimme Cluses-kaupunkiin, missä Marco meitä odotteli. Täältä jatkoimme yhdessä matkaa Chamonix'hin, minne Morzinesta on noin 60 km. Chamonix'ssa hyppäsimme Aiguille du Midin -huipulle vievään hissiin. Yläasemalla, jonka korkeus on 3842m, puimme ylle kiipeilyvyöt, kiinnitimme kenkiimme jääraudat, levitimme lisää aurinkorasvaa, teimme joukkiostamme köysikön ja lähdimme peräkanaa laskeutumaan kapeaa harjannetta pitkin Vallée Blanche -jäätikölle. Päivän tavoitteena oli harjoitella jääraudoissa ja köysistössä liikkumista, sekä ennenkaikkea totuttautua ohueen ilmanalaan.

Jäätikköä, joka paksuudeltaan on 400 m, peittää paksu lumikerros. Pinnaltaan lumi on keväisen märkää ja painavaa, mutta onneksemme lähes koko vaellusmatkamme käytimme valmiiksi käveltyjä jälkiä. Laskeuduimme noin 3000 metrin korkeuteen, missä söimme eväät vaihtelevassa säässä: kuumaa aurinkoa, lumi-vesisadetta, pilviä ja pientä tuulenvirettä. Pienen hiukopalan jälkeen lähdimme nousemaan takaisin päin, mutta emme suinkaan palanneet suoraan hissille, vaan opas johdatti köysikkönsä uuteen nousuun. Tällä kertaa reitti muuttui lumihangessa tarpomisesta kalliokielekkeillä roilaamiseen kynsinhampain kivistä kiinnipitäen, eikä juuri mieli tehnyt kuikuilla olan yli pelkkää satojen metrien pudotusta. Onneksi olimme köysin toisissamme kiinni, joten jos joku meistä olisi astunut harhaan, niin kaverit olisi tulleet perässä...

Kivikoiden ja kallioiden jälkeen koitimme olla liukastelematta lähes pystysuoralla lumi-jää seinämällä, jonka jälkeen koitti autuus: suht tasaista vaellusta, jolloin hiljaisen (kauhusta, jännityksestä?) parituntisen jälkeen taapertajien jutusteluhalu ja humorintaju palasivat... hetkeksi. Puolen tunnin rauhaisan jonomarssin jälkeen nousuprofiili jyrkkeni ja lähes pystysuoria askelmarappusia kivuten saavutimme viimeisen koitoksen, Aiguille du Midin -hissiasemalle vievän kapean harjanteen. Hissiasemalla meitä oli vastaanottamassa kymmenkunta thaimaalaista turistia, jotka ihastuksissaan kuvasivat itseään meidän hikisten, auringonkärventämien ja haisevien "rohkeiden tosiurheilijoiden ja vuortenvalloittajien" vierellä.

Uskomattoman hieno ja kokemusrikas toisen treenipäivän urakka takana, vaikka koko seikkailuun osallistuva nelikko onkin sitä mieltä, että on parasta ettei aamuisin tiedetä, millaisia taitojemme, rajojemme ja henkisen kantin ylityksiä Marco laittaa meidät tekemään. Eikä tässä vielä kaikki! Opas ei armoa anna lihaskivuista, päänsäryistä, jäärautapistoksista ja rakkuloista huolimatta, joten huomenna on tarkoitus suunnata Italian puolelle, yöpyä vuoristomajassa ja torstaina nousta 4000 m korkealle huipulle.

Tänään opimme sen, että viimeviikkojen sateet estävät kaikkien pääsyn Mt Blancin huipulle. Huono sää ja lumivyöryriski eivät salli edes paikallisoppaiden pääsyä tekemään ensijälkiä. Eikä pelkästään itse Mt Blanc, vaan myös sinne nousua edeltävät huiput (mm. Mt Blanc de Tacul) ovat toistaiseksi saavuttamattomia. Lähipäiviksi on ennustettu edelleenkin iltapäiväsateita sekä ukkoskuuroja, joten voi olettaa Mt Blancin pysyttelevän kaikkien ulottumattomissa kunnes säätiloissa tapahtuu pidempiaikainen muutos. Tämän vuoksi säätiedotusten seuraaminen televisiosta on kiinnostanut parhaillaan menossaolevia EM-jalkapallo-otteluita enemmän...

T&M