Kolme yötä lähtöön…
Nyt voin jo sanoa olevani matkalla, sillä tavarat on kassissa mukana ja olen siirtynyt lähtöpisteestä pari sataa kilometriä lähemmäs matkakohdetta. Kaikki on sujunut ennalta arvaamatonta loistavammin.
Paniikinomainen pakkaaminen unohtui jo matkalla kotoa rautatieasemalle, kun sain kyydin suosikkitaksikuskiltani. Junassa en ollut uskoa sattumaan, jonka kollegani oli matkalipun miulle varatessaan tietämättään järjestänyt: vieressäni istui ranskankielinen Genevessä syntynyt Oskar. Sain siis jo heti kättelyssä virittäytyä kohdemaan tunnelmaan höpöttelemällä ranskaa aina Lahteen asti, quelle chance! Nähtäväksi jää, ottiko Oskar vakuutteluistani vaarin ja pyrkii paremmin integroitumaan Suomeen ja Ruokolahdelle opettelemalla suomenkielen ja lavatanssit. Luulen kuitenkin, että ennemmin näemme hänet pyöräilemässä Imatralla kuin humppailemassa Suikkalassa.
Ei näy Pasilan hotellin ikkunoista Alppi-maisemia eikä muitakaan vuoria, jollei vastapäisiä betonirakennuksia vilkkaalla mielikuvituksella näe kukkuloina. Kaksi päivää on vielä keskityttävä töihin, mutta iltaisin on mielellä lupa vaeltaa tulevaan. Huomenissa Suomen köysikaksikko kokoontuu, tarkoituksenamme on kuvittaa ja jututtaa nämä toistaiseksi suht hiljaiset sivut.
Näihin maisemiin Pasila hetkeksi hiljetköön…
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvää yötä Pasila ja hyvää matkaa. tulkaa terveinä ja elossa takaisin, ettei tule vuokra rästejä.
Terveisin Juan Les Pinsin suomalaiset
Tytsä ja matkakaveri Mappela: Oikeen upeeta matkaa teille! Mielenkiinnolla kotikoneelta seurailen teidän suurta seikkailuanne.
Lähetä kommentti