Kahdeksan päivää kiitoradalle.
Harvoin on tullut pakattua kesälomalle teknistä alusasua, skimbalaseja saati jääpiikkejä. Nyt on sekin koettu. Vaatepino sohvalla kallistuu Pisan tornin lailla, eikä pieneen järkeeni vielä mahdu kuinka nuo kaikki tavarat saa mahtumaan 70-litraiseen rinkkaani - eikä pinossa ole vielä yhtään siviilivaatetta mukana! Voihan toki olla, että palattuamme loppulomaksi Morzinen kylään, ei noita kiipeilyvaatteita edes halua riisua, jotta kiipeilyn tunnelma säilyisi iholla mahdollisimman pitkään. I doubt...
Ennakko-odotukset...hmm. Kauhunpuolelta on aina helppo lähteä, niin voi toivoa reissun onnistuvan ainakin odotuksia paremmin. Kuten esittelyssäni mainitsin, korkeat paikat eivät ole niitä, jossa viihdyn vapaa-ajalla. Mummulan leikkimökin katto on korkein paikka, jossa olen ilman pelkotilaa oleskellut. Alppien snoukkareissutkin ovat toki menneet ilman pelastushelikoptereita, mutta eräänkin kerran olen korkeuksissa joutunut nappaamaan laudan kainaloon ja peittamään näkyvyyteni laaksoihin hevosläpillä ja itku silmässä etsimään lähimmän tasangon.
Näitä hetkiä Tyttikin on Morzinen rinteillä kerran ollut todistamassa, joten ei tuu yllätyksenä se kuka kantaa ja ketä kun jalat pettää :)
Mutta viikon päästä pitäisi olla rinkassa nimilappu ja sivutaskussa +50 kertoimella olevaa aurinkorasvaa.. Mitä sitä suotta jännittämään, alashan sieltä vuorelta aina pääsee!
Nim. mulla on housuissa Recco.
Näihin tunnelmiin :)
Mappela
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No huh! Terveisiä ja tsemppiä kiipeämiseen!
-marko s
Lähetä kommentti